'Minä olen Tie, Totuus ja Rakkaus'; matkapäiväkirja Ranskan Languedociin 4.-10.4.2010

Torstai 24.6.2010 - Marjaana

'Minä Olen Tie, Totuus ja Rakkaus’

Pyhiinvaellusmatkalla Maria Magdaleenan jalanjäljillä Etelä-Ranskan Languedocissa ja Provencessa

Miksi matkustaa pääsiäisenä asumaan askeettisesti luostariin ja vieläpä Etelä-Ranskan suhteellisen tuntemattomaan Languedociin? Languedoc-Roussillonin alue onkin varmasti yksi Ranskan parhaiten säilyneistä salaisuuksista; alue on heräämässä nyt 2000. vuoden jälkeen prinsessa ruususen unestaan. Uuden maapallon perustana oleva kaksoisliekkienergia ja rakkauden opetusten voima on lähellä tuolla alueella. Olimme siellä lähellä Magdaleenaa, feminiinistä Kristusenergiaa, hänen työtään ja tehtäväänsä.

Vietimme pääsiäisen 2010 tienoilla viikon Etelä-Ranskan maakunnissa, joita kutsutaan virallisesti Languedoc-Roussilloniksi ja Provence-Alpes-Côte d’Azuriksi. Viimeksi mainittu tunnetaan Ranskan Rivierana. Languedocin maasto on hyvin vaihtelevaa aurinkoisista hiekkarannoista laajaan tasankoon, Pyreneiden vuoristosta viiniviljelmiin ja tiheään metsään. Languedocissa sijaitsi myös tukikohtamme Carcassonnen kaupunki, UNESCOn maailman perintökohde, ja monet kohteistamme. Ranskan maakuntien välillä on hyvin suuria eroja ja niiden identiteetti onkin ranskalaisille hyvin tärkeä; jokaisella on oma ruoat ja juomat, pelit ja perinteet, jopa kielensä. Ranskalaisen puhuessa ’mon pays’ eli minun maastani hän tarkoittaa omaa.

Olimme tutustumassa näillä alueilla myyttisin ja kauniisiin maisemiin sekä eläviin legendoihin, vahvistamassa feminiinistä energiaa, ja aistimassa Maria Magdaleenan ja kataarien perintöä. Asuimme keskellä kaupunkia vanhassa Notre Dame de l’Abbaye –luostarissa, josta avautui komea maisema kivimuurin suojaamaan vanhakaupunkiin, La Citélle, jossa sijaitsee mm. Château Comtal (Comtalin linna) ja romaanis-goottilainen St. Nazairen basilika. Luostari oli yksi kristittyjen ensimmäisistä kokoontumispaikoista Carcassonnessa. Paavi Urbanus II piti siellä messun vuonna 1096 ennen ensimmäistä ristiretkeä.  Ristiretkethän olivat paavin hyväksymiä sotaretkiä sydänkeskiajalla (n. 1100-1300 –luvuilla), joiden tarkoituksena oli vallata Jerusalem muslimeilta kristityille.

Feminiininen henkinen energia - Magdaleenaliekki 

Magdaleenan tehtävä oli viedä Kristuksen valo ja opetusten siemenet Eurooppaan ja luoda näin maapallolle ylösnousemuspolku uuteen tietoisuuteen. Nyt 2000 vuoden jälkeen olemme luomassa valon verkostoa feminiiniselle Kristustietoisuudelle. Tarkoituksemme olikin kollektiivina matkalla yhdistyä feminiinisen Kristustietoisuuden energiaan ja vahvistaa Magdaleenaliekkiä sydämissämme kyetäksemme jakamaan tuota energiaa. Jokaisella meistä oli lisäksi omat tarkoituksemme matkalle.

Ranskaan asetuttuaan Magdaleena piti olemuksellaan yllä Kristusvaloa osana kaksoisliekkienergiaa. Hän jakoi myös Kristustietoisuuden opetuksia ts. vahvisti sanomaa rauhasta, harmoniasta ja rakkaudesta. Voidakseen jakaa tuota energiaa ja opetuksia Magdaleena matkusti laajasti Etelä-Ranskan lisäksi. Magdaleena opetti, että ihminen itsessään on ’graali’ silloin, kun hänen tietoisuutensa on riittävän korkeavärähteistä. Aikaa kului 2000 vuotta, tähän hetkeen asti, jolloin ihmiskunnan kollektiivitietoisuus oli tarpeeksi kehittynyt kantaakseen tietoisuuden korkeaa värähtelyä ja valoa.

Feminiinisen Kristusenergian liekki kantaa sisällään monia teemoja uuden ajan naisille – ja miehille:

• Viisautta, joka tulee sydämestämme, intuitiostamme ja avoimuudestamme,
• Ylpeyttä kulkea pää pystyssä silloinkin, kun meitä ei hyväksytä,
• Vahvuutta, joka näkyy sisäisenä rauhana ja rohkeutena kulkea omaa polkuamme ja halunamme etsiä oma totuus kokemuksemme kautta, rehellisenä itsellemme,
• Kauneutta ja Luovuutta, joka on ajatuksissamme, puheessamme, teoissamme ja käytöksessämme, ja
• Rakkaudessa, joka on täynnä iloa, myötätuntoa ja parantavaa voimaa.

Magdaleenahan leimattiin kirkon toimesta prostituoiduksi ja hänen merkitystään vähäteltiin. Häneen liittyy paljon mysteerejä ja legendoja - kirkon hyväksymiä tai ankarasti tuomitsemia. Tarinat liittävät hänet Kuningas Arthurin tarinoihin, Graalin maljaan, Merovingien dynastiaan, Musta madonnaan, Kataareihin, Temppeliherroihin jne. Magdaleenaa on käsitelty Raamatussa, populaarikulttuurissa (esim. Da Vinci Koodi) ja Nad Hammadin teksteissä (sis. Marian evankeliumin).

Kaikkea ei voida – eikä ole tarvettakaan – todistaa tieteellisesti. Tärkeää on löytää oma totuus, omaa sydäntä kuunnelleen. Erityisen tärkeää on sallia Magdaleenan energian avata meidät intuitiomme äänelle, rakkaudelle, elämän ilolle ja kauneudelle, rauhalle ja harmonialle. Kaikki tuo tapahtui meille matkallamme ja sen jälkeen lähimpämme ovatkin raportoineen meille muutoksistamme - ja siksi se antaa luottamusta, että niin tapahtuu myös jatkossa, eikä pelkästään meille, vaan kaikille, jotka avautuvat Magdaleenan energialle!

Musta Madonna Meren-Pyhissä-Marioissa

Luonnon kauneus tulee esiin Camarguen suistoalueella, joka on Rhône –joen suistossa laaja kosteikkoalue. Siellä pesii paljon erilaisia lintuja, kuten joutsenia, haikaroita ja 24.000 flamingoa. Näimmekin kymmeniä kauniita hennon vaaleanpunaisia flamingoja. Flamingolaumassa ei tarvita pomoja, ne ovat yhteisöllisyyden mestareita. Kukin omia johtajiaan ilman muodollista johtajaa – aivan kuten uudella ajalla. Ihailimme myös valkoisia ja vapaita Camarguen hevosia laiduntamassa suistoalueella. Ne ovat kuin konsanaan yksisarvisten jälkeläisiä, jotka vaelsivat metsissä vahvojen elementaalienergioiden aikana. Maria Magdaleena kuvattiin myös yksisarvisen kanssa keskiajan taiteessa.

Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen sekä ilmestyttyään Magdaleenalle ja muille opetuslapsille Golgatan kummulla Magdaleenan kerrotaan paenneen Egyptiin ja sieltä edelleen Ranskaan. Vuonna 42 jKr kerrotaan veneen rantautuneen nykyisen Marseillen lähistölle paikkaan, joka tunnetaan nyt pikkukaupunkina nimeltään Saintes-Maries-de-la-Mer eli suomeksi Meren Pyhät Mariat. Se on saanut nimensä kolmen veneessä matkustaneen Marian mukaan: Maria Magdaleenan, Maria Jakoben ja Maria Salomen. Veneen muut matkustajat olivat Magdaleenan veli Lasarus, sisarensa Martta, Josef Arimatialainen, mies nimeltään Maximin ja tyttö nimeltään Sarah. Vanhoilla eurooppalaisilla jumalattarillahan on vahva vesi- ja meriyhteys, joten Saintes- Maries-de-la-Merissä voi nähdä heijastumaa myös heistä, vrt. la mer (ranska) - mare (latina) - das Meer (saksa) – meri (suomi) ja Mother (englanti) - Mari (baski) - Mary – Maria. Vietimme hetken Välimeren rannalla sillä seudulla, jossa Magdaleena ystävineen astui Ranskan maaperälle.  

Musta Sarah tai Sara e Kali on romaanikieltä ja Saintes-Maries-de-la-Mer onkin romanien pyhiinvaelluskohde. Erityisesti toukokuussa siellä vilisee väkeä aivan tungokseen asti, kun Maria Salomen ja Maria Jakoben patsaat kannetaan mereen siunattaviksi. Suurin juhla on toukokuussa 24.-25.5. - Maria Jakoben ja Saran muistopäivä on 25.5., Maria Salomen 22.10. - jolloin romaaneja tulee kaikkialta maailmasta muistamaan suojeluspyhimystään Saraa, koristeellisesti puettua Mustaa Madonnaa. Kävimme 800-luvulla rakennetussa Mustan Madonnan kirkossa, Eglise de Notre Dame de la Merin kryptassa, jossa pidetään Pyhän Saran patsasta ja jonka energiat ovat käsin kosketeltavia. Kirkon katolta on uskomattoman kauniit näköalat kauas merelle!

Apostolien äitien Maria Jakoben ja Maria Salomen kerrotaan jääneen alueelle käännyttämään ihmisiä kristinuskoon. Monet pitävät Sarahia Jeesuksen ja Maria Magdaleenan tyttärenä, joka syntyi heille Jeesus Kristuksen ’kuoltua’ ristillä (ja kantaessaan Kristusenergiaa) ja jatkaessaan elämäänsä Jeshua Ben Josephina Maria Magdaleenan kanssa. Saintes-Maries-de-la-Mer on ollut pyhiinvaelluspaikka jo 500-luvulta asti. Kuningas René d’Anjou (suomeksi René I tai René Anjoulainen, 1409 – 1480) järjestämissä kaivauksissa vuonna 1448 löydettiin kirkon kryptasta luita, joiden todettiin olevan naisten kehoista ensimmäiseltä vuosisadalta Jkr. Pyhäinjäännösten uskotaan kuuluneen Maria Jakobelle ja Maria Salomelle ja niitä säilytetään kirkossa.

Toukokuussa Saintes-Maries-de-la-Merissä siis romaaniperheet ja ystävät kokoontuvat ja illalla paikka on täynnä musiikkia. Naiset tanssivat ja miehet soittavat kitaraa! Iloista elämää!

Ylösnousemusvaellus Pyhälle Luolalle

Ranskan kielessä on hyvin viehättävä sanonta henkevästä, henkisestä ihmisestä, ’Il a de l’esprit.’ Ihmisessä on henkeä. Samalla tavoin voi La Sainte-Baumea - Pyhää Luolaa, jossa Magdaleenan kerrotaan viettäneen viimeisimmät elinvuotensa – kuvata ja tuntea paikaksi, jolla on Henki. ’Il est des lieux où souffle l’esprit.’

Aikojen alusta asti ihminen on valinnut merkittäviä paikkoja, joissa hän voi ilmaista uskoaan. Sellainen voi olla vuoren huippu, joka on jyrkänteiden luonnollisessa suojassa ja luola kalliossa ja jolla ihminen voi viettää hiljaisuuden ja mietiskelyn etuoikeutettuja hetkiä. Kovan ja pitkän nousun jälkeen tuo valittu paikka tarjoaa suunnattoman kauniin näkymän alas maahan. Sellaisen näkymän, jossa horisontti sulautuu taivaaseen. Siellä ihminen voi löytää rauhan ja rakkauden, ajatuksen niille, joita hän rakastaa.

La Sainte-Baume on yksi tällaisista etuoikeutetuista paikoista: luola kallion kyljessä, pyhiinvaelluksen kohde, jonne kuljetaan suurenmoisen metsän läpi. Metsä lepää kallion juurella.  Saimme nauttia valtavan kauniista munkkien laulusta luolassa, jonne saavuimme juuri tuolla hetkellä. Vahvistimme feminiinisen Kristustietoisuuden liekkiä. Suurella Valkoisella Sisar-Veljeskunnalla on Ranskassa Rhône-joen laaksossa Avignonin yläpuolella kolmannen säteen keskus osana maapallon eteeristä verkostoa. Keskusta voi kutsua ’Valon ja Vapauden Temppeliksi’ ja se vahvistaa ihmistä sydänkeskuksen kautta ja inspiroi myös taitelijoita.

La Sainte-Baumen luolan kokemuksessa voin yhtyä erään Isä Vayssièren sanoihin: ’Je ne sais pas si elle est venue ou si elle n’est pas venue, ce que je sais, c’est qu’elle y est.’ Eli: ’En tiedä, menikö hän vai eikö hän mennyt sinne, se mitä tiedän on, että hän on siellä.’

Pyhiinvaellusten La Sainte-Baumen luolaan kerrotaan alkaneen munkeista, jotka etsivät hiljaisuutta luonnosta ja luolasta 400-luvulla Jkr. Vuonna 1254 Ranskan kuningas Ludvig IX Pyhä palasi seitsemänneltä ristiretkeltään Pyhästä maastä, karkottaakseen sieltä muslimit, ja kuultuaan La Sainte-Baumesta hän halusi vierailla siellä ritariensa kanssa. Tällä kuninkaallisella pyhiinvaelluksella oli valtavat seuraukset. Monet suuret persoonallisuudet ovat tulleet sinne pyhiinvaellukselle ja monia heistä on kanonisoitu pyhimyksiksi, kuten Ruotsin Pyhä Birgitta. Magdaleenan juhlapäivä on 22.7., jolloin luola on täynnä kynttilöitä.

Vuonna 1279 Provencen Kaarle II (Kaarle Anjoulainen) aloitti luolaa melko lähellä olevassa Saint Maximinin kylässä kaivaukset etsiäkseen Magdaleenan jäännöksiä, jotka tietojen mukaan oli piilotettu sinne saraseeneiltä. Niiden seurauksena löytyikin gallo-romaaninen krypta, joka oli täynnä maata ja jossa oli sarkofagi. Paavin kerrotaan kyenneen todentamaan pyhäinjäännökset ja muutaman vuoden päästä Saint Maximiin rakennettiin goottilainen basilika Maria Magdaleenan ja marttyyrinä kuolleen Aixin I piispan Pyhän Maximinin haudalle. Basilikassa on jäljellä vain Magdaleenan pääkallo kullatussa relikvaariossa, sillä pyhiinvaelluksella käyneet paavit ottivat Magdaleenan ruumiin mukaansa.

’Kylpyläkylien’ viehätystä, vuoristokappelia ja Isiksen istuinta etsimässä

Alet-les-Bains on on vanha viehättävä esihistoriallinen kylä, jossa on ollut asukkaita jo Rooman vallan aikana. Kylän vesi on yksi Ranskan vanhimpia mineraalivesilähteitä, josta ensimmäisen kerran pullotettiin vettä yli 120 vuotta sitten. Kylän vanhoilla kapeilla kaduilla kävely on kuin kokemus menneestä. Myös Nostradamuksen – vuosina 1503 – 1566 eläneen ranskalaisen lääkärin ja astrologin, joka on tunnettu kirjoittamistaan ennustuksista - kerrotaan mieltyneen kapeiden katujen charmiin. Hänen kerrotaan asuneen eräästä kylän talossa.

Kylässä on hieno luostarikirkko Notre Dame de l’Abbaye, joka on legendan mukaan saanut alkunsa aivan kristillisyyden alkuaikoina löytyneestä roomalaisen temppelin vierellä sijainneesta pyhäköstä, joka oli omistettu Diana jumalattarelle. Pyhäkkö kasvoi munkkiyhteisöksi, joka seuraavien vuosisatojen aikana kukoisti ja sen merkitys ja vaikutusvalta kasvoivat, vaikka uskonnollinen ilmapiiri oli hyvin vaihteleva.

Surullista kyllä, maine ja rikkaus tuovat harvoin turvallisuutta. Luostarikirkko sai vihollisia, sillä sillä oli hyvät tulot ja sen maa ei kuulunut kirkolle. Lopulta Ranskan suuren vallankumouksen alla vuonna 1789 35 viimeistä Alet’n piispaa löysivätkin itsensä katottoman ja osittain tuhoutuneen katedraalin alta ja sinetöivät sen kohtalon myymällä oikeuden rakentaa uusi kuninkaallinen tie sen viereen. Projekti tehtiin myöhemmin Napoleon I aikaan. Silloin sen neljä viidestä pylväästä goottilaisessa alttarissa oli jo tuhoutunut. Katedraalin rauniot ovat kuitenkin edelleen hieno näky. Vietimme kauniin, unohtumattoman meditaatiohetken Dianan temppelin vierellä.

Olimme päässeet sisälle Notre Dame de l’Abbayen alueelle poikkeuksellisesti ja hieman myöhässä sisäänpääsyavaimet meille luovuttaneen ranskalaismiehen kanssa sovitusta aikataulusta. Yllätykseksemme saimmekin häneltä – ranskalaiseen tapaan pienien nuhteiden säestämämä – uuden kartan, jonka hän oli itse tehnyt ja joka sisälsi mm. kuvia ja tekstiä antennista, kivestä, puusta, metsästä, Pyreneistä – ja kappelista. Hän uskoi, että meitä saattaisi kiinnostaa vuoristossa oleva kappeli, jossa hänen mukaansa ’oli erittäin korkeat värähtelyt’. Pienen etsimisen jälkeen löysimme ylhäältä vuoristosta tuon ikivanhan, pienen kivikappelin, joka värähteli Marioiden energioissa. Kaunis hetki, unohtumaton kokemus.

Läheisessä Rennes les Bains’in kylässä on Isiksen istuin, 5000 vuotta vanha kivi, lähteen vierellä, ylhäällä metsässä. Koimme suurta iloa löydettyämme paikan. Pyhät lähteet paljastavat muinaiset viisauden tähtiportit, jotka kuuluvat Isikselle, Maria Magdaleenalle ja papittarille, jotka olivat maapallon syklien vartijoita pyhissä temppeleissä. Isishän oli muinaisessa Egyptissä palvottu äitijumalatar ja hänelle omistettuja temppeleitä tunnetaan myös muualla. Saimme tuntea, miten vahvat linjaukset ja jumalallinen feminiininen energia kulkevat istuimen läpi. Vesi laajentaa meidän rakkauden kokemustamme ja tuntemustamme Ykseyteen. Tähtijärjestelmät ja taivaankappaleet oat usein linjassa näiden maagisten paikkojen kanssa, joihin on koodattu alkemistista muistia. Oma muistimme alkaa myös ’palautua’ niissä.

Suhteellisen lähellä sijaitsee myös Bugarachin vuori, joka on eräänlainen ylösalaisin käännetty tulivuori. Paikka on yksi kaikkein aikaisimmista planeettamme sivilisaatioiden elinpaikoista, jossa oli myös essealaisten ja kataarien yhteisöt. Jules Verne asui myös alueella ja perusti monet kirjoituksensa vuoren sisällä piileviin salaisuuksiin. Alueella on tehty myös erityisen paljon UFO-havaintoja.

Tällä alueella voi tuntea valtavaa yhteyttä luontoon, sen puhtaan kauneuden ja selkeän feminiinisen energian, joka on osa Magdaleenan perintöä Ranskassa. Siellä voi avautua luonnon kauneudelle, toimia hyvin vaistonvaraisesti ja olla yhteydessä elementtienergioihin – ja olla sitä mitä olemme!

Turvan vuorella

Montségurin vuori sijaitsee 1200 metriä meren pinnan yläpuolella. Montsegurin linna kuului 1100-luvulla Péreille –perheelle ja 1200-luvun alussa kataariyhteisö pyysi heiltä suojaa. 600 ihmistä asui tuolloin siellä.

Kataarithan olivat keskiaikaisesta gnostilaisuudesta ja manikealaisuudesta polveutuva yhteisö, jonka katolinen kirkko julisti harhaoppisiksi. Kataarilaisuus vaikutti laajalti läntisessä Euroopassa ja sen ydinalueita oli Languedocin ja Oksitanian alue Etelä-Ranskassa. Kataarien tuhoaminen lähti liikkeelle vuonna 1208, jolloin Pierre De Castelnau, paavin lähettiläs, tapettiin Arlesin lähellä. Paavi Innocentus III julisti pyhän sodan katareeja vastaan tuhotakseen harhaoppiset. Katolinen kirkko koki kataarien vaikutusvallan Etelä-Ranskassa uhkaksi omalle toiminnalleen.

Vuonna 1209 ristiretkeläiset tappoivat 20.000 Beziers –nimisen kaupungin asukasta ja siitä lähti traagisten 30 vuotta kestäneiden tapahtumien ketju, jossa vuodatettiin verta. Kataarien tärkeimpänä turvapaikkana toimi Montsegur – Mont Segur, Securite, turva – kataariyhteisön 40 vuoden ajan.

Vuorella näyteltiin historiallinen ja uskonnollinen kärsimysnäytelmä vuorisna 1243 – 1244; kataarit pitivät pintansa kymmenen kuukauden ajan, talvi oli poikkeuksellisen kova, mutta keväällä vuonna 1244 he joutuivat antautumaan. 1.3.1244 epäonnistuneen pakenemisyrityksen jälkeen alkoi 15 päivän aselepo ja kataarien tuli valita joko uskostaan luopuminen tai roviolla menehtyminen. 16.3.1244 yli 200 kataarimiestä ja naista poltettiin elävänä roviolla polttopellolla. Kataarit olivat siinä vaiheessa kadottaneet Kristustietoisuuden energiaansa, jonka vuoksi he olivat haavoittuvia tälle kärsimykselle. Valotyötä on vuosien saatossa tehty kuitenkin niin paljon, että energia paikassa on hyvin kaunista ja eheyttävää.

Montsegur on hyvin erityinen paikka. Kylä on Sabarthes-vuoriston aikaansaamassa ’kattilassa’. Pog-vuoren huipulla oleva linnake katselee kauas alas laaksossa olevaan kylään. Näkymä on todella kaikessa karuudessaan ainutlaatuinen, se herättää sielun. Kiivettyämme ylös vuorelle yhdistyimme linnoituksessa Montsegurin yläpuolella eetteritasolla olevaan Pyhän Ruusun Valotemppeliin. Magdaleenan kerrotaan palanneen monta kertaa elämänsä aikana Montsegurille ja se onkin upea paikka kokea ei pelkästään jumalainen feminiinienergia, vaan myös Kristusenergia. Meditaatiomme aikana vuoren huippu meni pilven peittoon, sade voimistui, raekuuro piiskasi ja tuuli kiihtyi. Mikä puhdistus!

Salaisuuksien Rennes-le-Château

Rennes-le-Châteausta, pienestä monien mysteerin keskuksesta ja suuren kukkulan päällä sijaitsevasta kylästä, on upeat näköalat Pyreneiden vuorille ja muinaisille paikoille. Seudun historian rikkaus ruokkii aarteiden piilopaikkoja: jo roomalaiset ovat kaivaneet kultaa viereisessä kylässä Roc-Negrellä ja Rennes-le-Châteausta näkyvä Bezun kylää hallitsee Temppeliritareiden linnanrauniot 1200-luvulta. Kerrotaan, että Rennes-le-Châteaussa ihminen on asunut kauan; kylästä löydettiin yli 3000 vuotta vanha hautausmaa neoliittiselta ajalta (myöhäinen kivikausi). 1900-luvulla sieltä on löydetty lukuisia hautakammioita ja –syvennyksiä, joissa on ollut kerroksittain pinottuina ihmisluurankoja.

Kylä on ollut todella hyvin strategisella vallan paikalla roomalaisille, gooteille ja Merovingeille. David Wood teoksessaan Genisis on löytänyt tästä maisemasta pyhää geometriaa pentagrammin muodossa. Rennes-le-Château on pentagrammin yksi viidestä luonnon maiseman ja paikan kulmista, edustaen muinaista ja aiemmin Isikselle, sekä Venukselle ja muille tähtijärjestelmille omistettua paikkaa.

Rennes-le-Châteaun kylään ja siellä sijaitsevaan pappi Sauniéreen ja hänen kunnostamaan Madeleinen kirkkoon liittyy paljon mystiikkaa, tarinoita ja teoriaa siitä, miten pappi sai valtavan omaisuutensa ja miten hän kunnosti suurella rahalla kirkon Madeleinen energian pyhätöksi. Sauniére täytti kirkon uskonnollisilla symboleilla, kuvioilla ja kuvilla. Sen pyhien henkilöiden vaiheita kuvaavat taideteokset ovat kaikki jollakin tavalla poikkeavia mm. Pyhä Germaine on kerännyt ruusuja esiliinaansa ja Magdaleena pitelee käsissään isoa vaasia, jaloissaan pääkallo. Keskellä alttaria seinässä on myös lasinen kuva, joka on täynnä syvää symboliikkaa; kuvassa Magdaleena voitelee Jeshuan jalat, valiten hänet jumalaisen maskuliinisuuden edustajana kaksoisliekkikumppanikseen, ollessaan itse jumalaisen feminiinisyyden edustajana. Kirkkoon astuessamme vahva Magdaleena-energia toivottaa meidät tervetulleeksi peremmälle.

Tour Magdalasta, Magdala tornista, on uskomattoman kauniit maisemat yli horisontin, sypressien, lumihuippuisten Pyreneiden vuoriston.

Tähän on hyvä lopettaa. Työ tuli tehtyä ja uusi voi alkaa – omalla tiellä, omassa totuudessa ja rakkaudessa.

Kiitos.

----------------

Yhteystiedot:

Marjaana Will-Vidlund / Casa d’Angélique

marjaana@casadangelique.com

www.casadangelique.com